rail 2024

Tervetuloa WordPressiin. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa sitä tai poista se ja aloita kirjoittamaan!

Vielä yksi matkapäivä, ja päästiin kotiin. Lähdimme Tallinnasta klo 7 laivalla, eli aikainen lintu matosen nappaa. Matka-aika oli kaksi ja puoli tuntia. Aamiaiseksi söimme laivalla puurot, ai miten hyvältä maistui.

Satamasta pyyhälsimme ratikalla juna-asemalle, siitä Joensuun-junaan ja lopuksi bussilla Outokumpuun. Tuttua puuhaa jo, ja Google mapsillakin suunnistus onnistui, vihdoinkin (Jarin lisäys).

Reilipassissa oli tänään jäljellä vielä kaksi matkapäivää, mutta olimme jättäneet yhden päivän jemmaan, jos olisi tullut jokin väliin tuleva muuttuja.

Olemme kirjanneet matkan aikana mieleen tulleita asioita ja laitamme ne huomenna kootusti tänne matkapäiväkirjaamme. Samoin laitamme Rail Plannerista toteutuneen reittimme. Toteuma oli lähes sama kuin suunnitelma ihan pieniä poikkeamia lukuun ottamatta.

Yhdessähän tätä matkaa teimme, mutta meillä oli myös omia osa-alueita hoidettavina: Jaana enimmäkseen hoiti englannilla puhumisen ja matkapäiväkirjan / blogin kirjoittamisen sekä pyykkihuollon. Kumpikin otti kuvia, ja niistä valittiin aina muutama päivityksiin. Jari teki ison työn hoitamalla reitityksen sekä majoitusten, paikka-, bussi- ja ratikkalippujen varaukset ja navigoinnin kohteissa.

Kiva, että olet lueskellut päivityksiämme ja ollut siten mukana matkallamme 😊
Sitten vain uusia seikkailuja suunnittelemaan!
Ja nyt me menemme SAUNAAN.

Yllättävän rauhallisen hostelliyön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla ensimmäiselle taipaleelle kohti Tallinnaa. Kaunas – Kaisiadorys oli vain noin puolen tunnin huikonen, ja junassa oli aamusta hyvin tilaa. Tämä juna oli matkalla Vilnaan, mutta me vaihdoimme Riian junaan. Tosin kun pölähdimme Kaisiadorysin seisakille, olimme kuin nallit kalliolla eikä varsinaista asemaa näkynyt missään. Onneksi reipas setämies opasti meitä (ilmeisesti latviaksi) kohti rakennustelineitä, rappusia ja siltaa pitkin oikeille raiteille.

Pääsimme Riian junaan, ja meitä oli jo vastassa konduktööri kauppaamassa istumapaikkoja á 5 €. Ihmettelimme, ettei paikkalipuista ollut Rail Plannerissa mitään mainintaa, mutta toki ostimme paikat. Aamukahvitkin tarjoiltiin suoraan paikoille, eri hintaan tietysti, ja voileipääkin olisi ollut tarjolla, mutta meillä oli omat eväät. Matka-aika Riikaan tällä toisella junalla oli kolme ja puoli tuntia. Ja ihan ekaa kertaa saimme matkastamme myös paperisen kuitin.

Ja sitten vaihdoimmekin bussimatkailuun. On aina haaste löytää kohteet uudessa kaupungissa, mutta pienen sightseeingin jälkeen löytyi bussiasema. Ennätimme vielä ennen bussin lähtöä siemaista kahvit ja ostaa vähän matkaeväsleipää, joten bussiin vain. Siellä oli meille ihan numeroidut paikat, ja matka sujui rattoisasti firman tarjoamia elokuvia katsellen; niitä sai valita oman mielen mukaan. Jaana valitsi koirista kertovan elokuvan A Dog´s Journey ja tietysti itki kuin Niagara filmin lopuksi. Jari katseli elokuvaa ensimmäisen maailmansodan lentäjistä eikä itkenyt. Bussimatka kesti lähes viisi tuntia, joten aikaa oli.

Tallinnassa sitten ajelimme ratikalla lähemmäs hotellia ja kävelimme loppumatkan – rinkat alkavat jo tuntua painavilta, vaikkei niihin olekaan tullut mitään lisää. Ruokailun jälkeen kävimme vielä kävelemässä tarkistaaksemme, mistä lähtee huominen Viking Linen laiva kohti Suomea. Aamu on taas aikainen, joten reitin laivalle tulee olla mahdollisimman suora.

Ilmassa alkaa jo olla pientä turnausväsymystä ja koti-ikävää. Täältä tullaan!

Aamusta aikaisin jätimme kivan airbnb-kämppämme ja suunnistimme ratikalla Varsovan rautatieasemalle, kohteena Kaunas Liettuassa. Tähän junaan emme siis saaneet paikkalippuja, ja juna oli tietysti lähes täynnä, joten matkan ensimmäisen etapin aikana ennätimme istua kahdessa eri vaunussa viidellä eri paikalla. Mutta sentään istumapaikat saimme allemme, ei siis hätää. Ja rinkoille löytyi oiva paikka matkatavaratelineestä. Varsovasta Kaunasin kautta Vilnaan menee vain yksi juna päivässä, joten valinnanvaraa aikatauluissa ei ollut.

Ensin matkustimme kohti paikkaa nimeltä Mockava, joka on jo Liettuan puolella ja jossa vaihdoimme junaa, koska raideleveys muuttui. Siellä ei näyttänyt olevan juuri mitään asutusta, vain junien vaihtopaikka: suuntina Varsova – Vilna ja Vilna – Varsova. Ensimmäisellä etapilla väliasemia oli kaikkiaan 15, toisella vain kaksi. Eikä jälkimmäiselle taipaleelle Mockavasta Kaunasiin edes myyty paikkalippuja, joten se oli helppo nakki.

Yöpymiskaupunkimme Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki ja maan entinen pääkaupunki. Emme ennättäneet tutustua siihen, sillä tavoite on vain yöpyä ja jatkaa heti huomenna matkaa – Interrail-passeissamme on jäljellä enää neljä matkapäivää. Paras siis suoria reippaasti kohti Suomea ja Outokumpua.

Kävimme toki syömässä Kaunasissa, ja ruokapaikan etsiminen onkin aina oma projektinsa, kun tullaan uuteen kaupunkiin. Toki Google Maps auttaa valinnassa, mutta oma hommansa on selkata itselle sopiva ravintola.

Majoitumme nyt ensimmäistä kertaa tällä matkalla hostellissa, jossa meillä on pieni makuuhuone ja jossa WC ja suihku ovat yhteiskäytössä muutaman muun huoneen asukkaiden kanssa. Tosin muita ei ole vielä näkynyt tällä käytävällä, joten rauhallista tuntuu olevan. Tästä on hyvä puikahtaa heti aamulla varhain kohti Tallinnaan ensin junalla Riikaan ja sitten sieltä bussilla Tallinnaan – sopivaa junayhteyttä emme Riian ja Tallinnan välille löytäneet.

Taas oli luvassa aurinkoinen, lämmin ja tuulinen päivä – ehkä täällä tuulee aina? Tänään matkustimme oikein urakalla sekä ratikoilla että busseilla, sillä tutustumiskohteemme olivat aika kaukana asunnoltamme ja keskustastakin. Kerta kiellon päälle, eli tänään samosimme peräti kaksi museota.

Ihan ensin matkasimme Puolan sotatekniikan museoon (Muzeum Polskiej Techniki Wojskowej), jossa on esillä panssariajoneuvoja, lentokoneita ja muuta aiheeseen liittyvää lähinnä ulkotiloissa. Paikkaa käytetään myös laitteiden säilytykseen ja entisöintiin, ja kun saavuimme museolle, vastassa oli panssarivaunun käynnistys ja sankka savupilvi. Nähtävää oli paljon, mutta kaikki opasteet olivat vain puolaksi – no, onneksi oli taas oma opas mukana.

Kun aikaa jäi, otimme ohjelmaan vielä yhden museon: Varsovan kansannousun museon (Muzeum Powstania Warszawskiego), jota on kehuttu paljon eikä syyttä. Se on kunnianosoitus Puolan vastarintaliikkeelle ja sen taistelulle Saksan miehitysarmeijaa vastaan. Taistelu kilpistyi Saksan musertavaan voimaan, jolloin noin 10 000 vastarintataistelijaa ja 200 000 siviiliä sai surmansa. Varsovasta tuli rauniokaupunki, sillä saksalaiset tuhosivat rakennuskannasta 80 prosenttia.

Kansannousun museo on erinomainen kokonaisuus, jossa tutustuimme aiheeseen kuvien, äänien ja valojen keinoin.  Museossa ei esitellä pelkästään 63 päivää kestäneen kansannousun taisteluja vaan myös pääkaupungin asukkaiden jokapäiväistä elämää. Kävelimme tuhotun kaupungin raunioissa pitkin nupukivettyjä reittejä ja katsoimme vanhoja filmejä. Olisimme myös päässeet kävelemään läpi maanalaisen viemärin, mutta sinne emme edes yrittäneet ahtautua. Pienenä puutteena oli näyttelyn kiertosuunnan puuttuminen – emme siis ole ihan varmoja, älysimmekö katsoa kaiken mahdollisen.

Sittenpä olikin aika palata kämpille ja aloittaa valmistautuminen huomisen aikaiseen heräämiseen ja seuraavaan etappiin siirtymiseen. Suuntana siis Kaunas Liettuassa ja luvassa hostellimajoitus. Luvassa on lähes kahdeksan tunnin matka junassa (toivottavasti).

Kun pääsimme aamusta liikkeelle, ajelimme ratikalla rautatieasemalle kyselemään paikkalippuja lauantaille Varsovasta Kaunasiin, Liettuaan. Tähän suuntaan menee vain yksi juna päivässä, eikä paikkalippuja ollut saatavilla. No, ne ovat vain suositus, joten sitten vain tungemme lauantaiaamuna junaan rinkkoinemme päivinemme.

Tämän päivän museoksi valikoitui Muzeum Wojska Polskiego eli Puolan armeijan museo – se osio, jossa esitellään Puolan armeijan historia 10. vuosisadalta toisen maailmansodan loppuun. Esillä on runsaasti haarniskoja, kypäriä, sapeleita, miekkoja ja univormuja. Vasta viime vuonna valmistunut massiivinen rakennus on uusi ja esineet vanhoja mutta kiinnostavasti aseteltu esille. Juuri näin historia herää henkiin. Ja tälle päivälle sattui ilmainen sisäänpääsy.

Muuten sitten ajeltiin ratikalla kaupungilla eikä käyty Lidlissä. Eilinen kassillinen ruokaa riitti tällekin päivälle, sen hinnaksi tuli 70 złotya (PLN). 1 PLN = 0,2091 EUR tämän päivän kurssin mukaisesti, eli ruokakassi maksoi n. 15 €.

Tänään päivä oli kaunis ja lämmin mutta tuulinen. Löydettiin myös paikallisten nimeämä Stalinin hammas, joka on korkea rakennus Varsovan keskustassa. Se oli Stalinin määräämä lahja neuvostokansalta Puolan kansakunnalle.

Rauhaisan aamun ja parin pyykkikoneellisen jälkeen aloitimme Varsovaan, Puolan pääkaupunkiin tutustumisen sen vanhastakaupungista (Stare Miasto). Kun siellä kuljeskelee, on vaikea uskoa, että vanhalta vaikuttavat rakennukset ovat rekonstruktioita: ne on rakennettu uudestaan toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten jäljiltä. Tuolloin elo-syyskuussa 1944 saksalaiset joukot tuhosivat suuren osan kaupungin keskustasta maan tasalle.  

Nykyään Varsovan vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Päivän museovalinta oli entisellä juutalaisgeton alueella sijaitseva Puolanjuutalaisten historian museo Polin, jonka on suunnitellut suomalainen (!) arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy. Modernin rakennuksen lähellä on myös juutalaisgeton muistomerkki. Kun olimme menossa museoon, harhauduimme luulemaan jo sitä aiemmin olevaa rakennusta täksi museoksi. Ihmettelimme, ettei sisäänkäyntiä ollut merkitty selvästi. Menimme kuitenkin sisään samasta ovesta kuin näimme erään miehen menevän, mutta meno torppautui heti alkuunsa. Kaksi kaapin kokoista miestä esti pääsymme ja selitti kovasti puolaksi jotakin. He myös osoittelivat kilpaa seinällä olevia vaa’an kuvia. Viimein meille selvisi, että emme olleet saapuneet museoon vaan ehkä Varsovan oikeustaloon tai vastaavaan. No, ei meitä kyllä pidätelty lähtemästä.

Museolle johtavan matkan varrella oli osa geton ja “arjalaisen” alueen erottanutta muuria ja geton rajaa piirtävät laatat jalkakäytävällä – getto itsessään tuhottiin sodassa. Polinissa on esillä juutalaisten pitkä historia Puolassa, ja näyttely on kyllä hienosti koottu.

Olet ehkä katsonut Roman Polanskin elokuvan Pianisti (2002), joka kuvaa Varsovan juutalaisten synkkiä vaiheita toisen maailmansodan aikana?

Jarin vuodatus: Päivän päätteeksi kävimme vielä paikallisessa Lidlissä ostamassa ilta- ja aamupalasta. Se olikin sitten kokemus. Käytössä olivat vain itsepalvelukassat ja meillä puoli kärryllistä tavaraa. Eikun itsepalvelukassalle. Se olikin sitten jumissa vähän väliä ja punainen valo paloi. Henkilökuntaan kuuluva mies kävi kuittaamassa kassalla jotain, jotta pääsimme eteenpäin. No lopuksi olivat ne piirakat ja sämpylät, joille piti etsiä kuvakirjastosta oikea tuote. Kuvat sellaisia p-silimän kokoisia. Ja taas kone jumissa ja mies tuli huutelemaan mitä tehdä. Hankala vaan ymmärtää kun polisi vain puolaa. Lopulta tuli kuitin vuoro ja päästiin ulos kaupasta. Muuten viimeisen kertaan siinä kaupassa. Kämpillä sitten tutkimaan kuittia, tuliko kaikki maksettua. Omatuntoni on puhdas, kuitti oli puolaksi.

Mitähän huominen tuo tullessaan? Ehkä yhden militäärimuseon?

Sittenpä jätimme Dresdenin ja lähdimme päivän ensimmäiselle etapille kohti Berliinin päärautatieasemaa. Matka kesti kaksi tuntia, ja juna oli taas täpösen täynnä. Paikkavaraus oli valinnainen eikä meillä ollut varauksia. Niinpä kyytiin vaan ja paikkoja etsimään, ja kyllähän ne osaksi matkaa löytyivätkin jopa samasta vaunusta rinkkasäilytyksen kanssa. Vaunussa oli isot kasat matkatavaroita, pyöriä, lapsia, heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan ja sen mukainen reipas tunnelma. Ja seassa kaksi suomalaista reilaajaa.

Berliiniin olimme jättäneet pari tuntia vaihtoaikaa, ja niinpä kävimme ulkona auringossa syömässä eväät. Varsovaan lähtevä juna oli puolisen tuntia myöhässä, mutta kun juna oli jo paikallaan, istua nopotimme vaunussamme. Olimme kuuden hengen loosissa pitkään kahdestaan, joten vähän harmitti, että tästä lystistä piti maksaa myös matkaliput, kun paikkoja ei ollut erikseen ostettuna saatavilla. Laitamme tästä viestiä Saksan rautateille, vaikka eihän se mitään auta, tuskin saamme edes vastausta. Motto: Aina ei voi voittaa.

Huomaamatta sitten siirryimme Puolan puolelle. Siellä majoitumme airbnb-asuntoon neljäksi yöksi. On aikaa pestä pyykit ja huilata hiukan, ottaa ohjelmaan ehkä vain yksi museo per päivä 😊

Juna Varsovaan oli jo lähdössä puoli tuntia myöhässä, ja lopulta se saapui perille vähän lisää myöhästyneenä, kaiken kaikkiaan matka-aikaa kertyi reilut kuusi tuntia. Loosiimme tullut nuori puolatar kertoi, että on enemmän sääntö kuin poikkeus, että heidän pikajunansa myöhästyvät. Lisäksi hän oli avulias ja selvitti kavereiltaan, miten saamme ostettua Varsovan paikallisliikenteen päiväliput – itse hän ei asunut Varsovassa. Jari sitten näppärästi osti meille piletit netistä ja etsi meille oikean ratikan asunnolle. Ja eikös heti ratikkaan tullutkin tarkastaja – onneksi liput oli ostettu ajoissa ja leimattukin ennen tarkastusta.

Kun sitten pääsimme asunnolle, jätimme rinkat purkamatta ja suunnistimme paikalliseen Lidliin ilta- ja aamupalan ostoon. Ja sitten nukkumaan, eka satsi pyykkiä saa jäädä huomenaamuksi.

Ja hienoa, että siellä Suomessakin ovat jo kesäiset kelit. Katsomme kyllä joka ilta Ylen pääuutislähetyksen ja luemme nettilehtiä, että emme olisi ihan pimennossa kotomaan asioista.

Oli ihan mukava käydä vaihteeksi hotelliaamiaisella eikä juoda murukahvia airbnb:ssä. Ja sitten lähdimme pienelle (!) kävelylle Dresdenin nähtävyyksiä ihmettelemään. Olimme valinneet tälle päivälle vain pari kohdetta, sillä täällä riittää katsottavaa vaikka viikoksi.

Koska kaikenlaisia militäärimuseoita on nähty tällä reissulla jo useita, valitsimme tänään ihan toisenlaisen museon: Dresdenin linnassa sijaitsevan Vihreän holvin (saks. Grünes Gewölbe). Museossa on esillä lukuisa määrä esineitä kullasta, hopeasta, jalokivistä, norsunluusta, kookospähkinöiden kuorista ja strutsinmunista. Valitettavasti täältä meillä ei ole valokuvia, sillä holviin ei saanut viedä muuta kuin itsensä: kaikki tavarat oli jätettävä narikkaan. Holviin mentiin ja sieltä tultiin läpivalaisimen kautta ja yhdelle kierrokselle otettiin vain tietty määrä ihmisiä. Ja ilman muuta vartijoita oli joka puolella, samoin valvontakameroita ja hälyttimiä. Silti vuonna 2019 ammattimainen rikollisjengi oli onnistunut iskemään holviin ja ryöstämään sieltä sadan miljoonan arvosta jalokiviä.

Toinen kohteemme vanhassakaupungissa oli Zweigerin palatsikompleksi, jota ihailimme vain ulkoa päin. Nämäkin rakennukset ovat hienoja, mutta museot jätimme tällä kertaa väliin.

Huomenna on sitten lähtö Varsovaan. Ensin junailemme Dresdenistä Berliiniin, ja toivomme, että pääsemme istumapaikoille (seat reservations optional). Sen sijaan Berliini – Varsova onkin hankalampi rasti, sillä paikkaliput ovat pakolliset eikä niitä ollut enää myynnissä. Oli siis pakko kaivaa kuvetta ja ostaa tälle välille sekä matka- että paikkaliput. Toki matka olisi mahdollista tehdä vaikka (omni)bussilla, mutta mennään nyt junalla kuitenkin. Toivon mukaan ollaan illalla perillä Varsovassa ja majoittumassa airbnb-asuntoon.

Aamulla taas matkaan Baden-Badenista kohti Dresdeniä kahdella vaihdolla. Ensimmäinen etappi oli kohti Karlsruhea – juna täyttyi jalkapallofaneista, jotka olivat jo aamusta iloisella mielellä ja oluet mukanaan matkaamassa kannustamaan omaa joukkuettaan. Matka-aikaa oli vain 21 minuuttia, joten tämän ajan seisoimme tunnelmallisessa ilmapiirissä.

Karlruhesta vaihdoimme Berliinin-junaan, tosin itse jäimme pois jo Leipzigissä. Matkan kesto oli viisi tuntia ja juna oli täpösen täynnä. Koska istumapaikkavaraus oli ”optional”, olimme jättäneet paikat varaamatta – budjettimatkalaiset säästävät, missä voivat. Alun katastrofaalisen istumapaikkojen metsästyksen jälkeen saimme kuin saimmekin istua samoilla paikoilla, bonuksena lastenvaunussa, mukana menossa oli yksi koirakin. Jokainen asema toi oman jännityksensä: tukeeko joku, joka katselee etsivästi ympärilleen ja pysähtyy meidän vierellemme. Matkustajia istui ja seisoi käytävillä, ja vaunujen väliköt olivat täynnä, mutta meininki oli sopuisaa. Matkalaisia on ollut kyllä jokaisessa junassa ihan tarpeeksi, mutta tänään saimme kuulla, että ihmiset ovat palaamassa helatorstain lomilta kotiin, joten siksi väkeä oli niin paljon liikkeellä.

Leipzigin vaihdon jälkeen matka Dresdeniin sujui leppoisasti, istumapaikat ja paikat rinkoille löytyivät helposti. Edellisellä viiden tunnin matkalla olimme jo ennättäneet tsekata, mitä haluaisimme nähdä nopealla kahden päivän Dresdenin-vierailulla, joten sitten vain junalta majoittamaan hotelliin, syömään ja tutustumaan kaupunkiin. Dresdenhän on niitä saksalaisia kaupunkeja, jotka pommitettiin lähes maan tasalle toisen maailmansodan viime vaiheissa. Jälleenrakentaminen pääsi kunnon vauhtiin Saksan yhdistymisen jälkeen – Dresden sijaitsee entisen Itä-Saksan alueella Elben varrella.

Iltasella kävelimme hotellin Neustadtista (kaupungin uudempi osa) Elben toiselle puolelle Altstadtiin (vanhakaupunki). Kävimme tutustumassa Frauenkircheen, joka tuhoutui sekin sodan loppuvaiheen pommituksissa. Sen restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 2005. Hieno kirkko, ei liian mahtipontinen.

Huomenna sitten lisää Dresdenin ihmeitä.